hänelle omanaan jonkin suuren säveltäjän kappaleen; ja hän oli haljeta riemusta, kun Gottfried sattui pitämään sitäkin kauheana. Mutta Gottfried ei nolaantunut ollenkaan. Hän nauroi herttaisesti Christophelle, joka läiskytti käsiään ja hyppeli ilosta hänen ympärillään; ja hän toisti alinomaa entistä väitettään: "Se voi kyllä olla hyvin kirjoitettu; mutta siinä ei ole mitään sisältöä." — Koskaan ei hän tahtonut olla läsnä pikku konserteissa, joita kotona pidettiin. Olipa esitettävä kappale miten kaunis tahansa, aina hän alkoi haukoitella ja tuli ikävystyneen ja tylsän näköiseksi. Kauan ei hän sitä kestänyt, vaan pujahti hiljaa pois. Hän sanoi:

--- Katsopas, pikku ystäväni: kaikki, mitä sinä kirjoitat kotona, se ei ole vielä musiikkia. Huoneessa tehty musiikki on samanlaista kuin päiväpaiste siellä. Todellinen musiikki on ainoastaan ulkona, jossa saat hengittää hyvän Jumalan raitista ilmaa.

Hän puhui aina hyvästä Jumalasta; sillä hän oli hyvin