hurskas, Krafftien, isän ja pojan, vastakohta; he näet olivat olevinaan vapaa-ajattelijoita, vaikka he pitivät perjantai-paastosta sangen tarkasti vaarin.

Yhtäkkiä muutti Melchior mielipidettä, se tiesi, mistä syystä. Hän hyväksyi sen, että isoisä kirjoitti muistiin Christophen inspiratsioneja, jopa kulutti lisäksi pojan suureksi ihmeeksi monta iltaa tekemällä konsepteista kopioita pari kolme kappaletta. Kaikkiin kysymyksiin tässä asiassa vastasi hän juhlallisen näköisenä, että "saadaanpa nähdä…"; tai hän hieroskeli tyytyväisenä käsiään, hankasi kaikin voimin muka leikillään pojan päätä tai antoi hänelle iloissaan aika läsäyksiä pakaroille. Christophe inhosi hirveästi tällaista ystävällisyyttä; mutta hän näki, että isä oli tyytyväinen, vaikka ei tiennytkään, miksi.

Sitten pitivät Melchior ja ukki salaperäisiä kokouksia. Ja eräänä iltana sai Christophe kummakseen kuulla, että hän, Christophe, oli omistanut