ennenkuin muutti ne kihariksi kuin lampaan villa. Koko perhe marssi sitten Christophen editse ja julisti, että hän oli mainio. Melchior käänteli ja katseli häntä vielä joka taholta, löi sitten otsaansa ja juoksi hakemaan suuren kukan, jonka hän pisti pojan napinläpeen. Mutta kun Louisa sen näki, kohautti hän kätensä taivasta kohti ja huudahti huolissaan, että poikahan oli nyt aivan kuin apina; tämä loukkasi kovasti Christophea. Hän itse ei tiennyt, pitikö hänen olla hienoudestaan ylpeä vai häpeissään. Vaistomaisesti se oli hänestä nöyryyttävää. Samaa hän tunsi vielä konsertissakin; ja se oli jäävä hänelle vallitsevaksi tunteeksi koko tästä muistettavasta päivästä.

Konsertin piti kohta alkaa. Puoli salia oli tyhjää. Suurherttua ei ollut tilaisuuteen saapunut. Muuan rakastettava ja asioista perillä oleva ystävä, jollaisia aina saa, ei ollut jättänyt tuomatta uutista, että herttualla oli, palatsissaan neuvoston kokous ja että hän oli estetty: