käsityksensä ruhtinaallisista sai ankaran kolauksen tuossa uskottomuuden näytteessä. Hän oli niin suutuksissaan, ettei kuullut enää mitään, mitä sanottiin, ei edes sitäkään, että ruhtinas nimitti hänet leikillään vakinaiseksi pianistikseen, hovisäveltäjäksi, — Hof Musicus.

Hän lähti teatterista isän ja ukin kanssa ja näki ympärillään käytävissä, jopa kadullakin ihmisiä, jotka onnittelivat häntä ja syleilivät häntä, hänen suureksi harmikseen; sillä hän ei pitänyt yleensäkään siitä, että häntä syleiltiin, eikä hän laisinkaan suvainnut, että häntä käyteltiin kuinka tahansa, pyytämättä häneltä lupaa.

Viimein tultiin kotiin, ja tuskin oli ovi suljettu, kun Melchior sanoi häntä "pikku hölmöksi", siksi, että hän oli kertonut, ettei trio ollut hänen omansa. Ja kun poika sangen hyvin tiesi, että hän oli menetellyt siinä kauniisti ja ansaitsi siitä paremminkin kiitosta kuin moitetta, niin