hän kiihtyi ja vastasi nenäkkäästi. Melchior suuttui puolestaan ja sanoi, että hän antaisi nyt häntä korville, ellei hän olisi soittanut numeroita niin hyvin; sillä tuolla tyhmyydellään oli hän turmellut koko konsertin vaikutuksen. Christophen oikeudentunto oli ankara: hän meni mököttämään nurkkaan; hän halveksi nyt isäänsä, prinsessaa, koko maailmaa yhteensä. Häntä loukkasi myöskin se, että naapurit tulivat onnittelemaan hänen vanhempiaan ja naureskelemaan heidän kanssaan aivan kuin hänen vanhempansa olisivat soittaneet nuo kappaleet ja kuin Christophe olisi ollut heidän omaisuuttaan.

Sillä välin tuli eräs hovilakeija tuomaan suurherttualta pojalle komean kultakellon ja nuorelta prinsessalta rasian hienoja makeisia. Molemmista lahjoista iloitsi Christophe suuresti; hän ei tiennyt, kumpaisesta enemmän; mutta hän oli nyt niin pahalla tuulella, ettei hän tahtonut tunnustaa ihastustaan edes