Jean-Christophe I

katseli tyttö häntä piilosta ikkunan uudinten takaa; ja Christophe tiesi, että häntä katseltiin; mutta hän ei ollut sitä näkevinään, hän puheli vain iloisesti. Hän poistui seudultakin, hän matkusti sangen kauas, enentääkseen vielä tytön tuskaa. Hän teki suurtöitä. — Nyt sovitti hän tarinaansa eräitä valittuja katkelmia isoisän sankarikertomuksista. — Tyttö tuli sillaikaa sairaaksi surusta. Hänen äitinsä, tuo ylpeä vallasnainen, tuli rukoilemaan Christophea: "Minun tytärraukkani kuolee. Tulkaa, Jumalan tähden, hänen luokseen." Christophe tuli. Tyttö oli vuoteessa. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja riutuneet. Hän ojensi käsiänsä. Hän ei jaksanut enää puhua; mutta hän tarttui Christophen käsiin ja suuteli itkien niitä. Silloin katseli Christophe häntä suunnattoman lempeästi ja hellästi. Hän sanoi tytölle, että hänen täytyy tulla terveeksi, ja suostui siihen, että tyttö rakasti häntä. Tähän tarinan kohtaan saavuttuaan toisti hän mielessään monta kertaa

← Page-104 p.105 Page-106 →