Jean-Christophe I

mistä. Christophe eli ainaisessa tuskan jännityksessä, odottaen jotain kamalaa luonnon päähänpistoa. Hän juoksi, ja sydän jyskytti rinnassa.

Kun hän näki tulen kuultavan isoisän huoneesta, niin hän rauhoittui. Mutta pahinta oli, että ukko Krafft ei usein ollut vielä tullut kotiin. Se oli yhä peloittavampaa. Tuo vanha, yksinäinen talo keskellä peltoja ja niittyjä peloitti lasta jo kirkkaalla päivälläkin. Pelko unohtui, kun isoisä oli siellä; mutta joskus vanhus poistui ja jätti hänet sinne yksin, ilmoittamatta hänelle lähdöstään. Christophe ei ollut varautunut sellaiseen. Kamari oli rauhallinen. Kaikki esineet olivat siellä tuttuja ja ystävällisen näköisiä. Siellä oli suuri, valkeaksi maalattu sänky; sängyn pääpuolessa oli iso raamattu pienellä lautahyllyllä, uuninreunalla tekokukkia ja vanhuksen kahden vaimon ja yhdeksän lapsen valokuvat, — ukko oli kirjoittanut kuvien alareunaan näiden omaistensa syntymä- ja kuolinvuodet. — Seinillä

← Page-126 p.127 Page-128 →