Jean-Christophe I

Christophe kammoi niitä, juuri tuo kammo sai hänet niitä uudestaan katselemaan. Hän katseli niitä kauan, ja vilkaisi tuon tuostakin ympärilleen, nähdäkseen, mikä liikahti uudinten laskoksissa. — Muuan nyljetty ihmisen kuva eräässä anatoomisessa teoksessa oli hänestä vieläkin vihattavampi. Hän alkoi vapista, kun lähestyi lehtiä käännellessään sitä paikkaa kirjasta, jossa se kuva oli. Kaikilla näillä kirjavilla muodottomuuksilla oli häneen tavaton vaikutus. Luomisvoima, joka on suljettu lasten aivoihin, täydensi kulissien mitättömyyttä. Hän ei nähnyt eroitusta näiden joutavain kuvien ja todellisuuden välillä, öisin elivät ne hänen unissaan voimakkaammin kuin päivällä nähdyt todellisuuden kuvat.

Hän pelkäsi unta. Monta vuotta myrkyttivät painajaiset hänen leponsa: — Hän harhaili pimeissä kellareissa ja näki luukusta tulevan sisään sen anatoomisen kirjan nyljetyn miehen. — Hän oli yksin

← Page-130 p.131 Page-132 →