Jean-Christophe I

jossakin kamarissa ja kuuli ulkoa käytävästä askelten tassutusta; hän ryntäsi ovelle sulkeakseen sen, hän ennätti parhaiksi tarttua ripaan; mutta ulkopuolelta veti joku siitä; hän ei saanut avainta kääntymään, hän ei jaksanut enää, hän huusi apua. Ja toisaalta hän tiesi hyvin, mikä sieltä pyrki sisään. — Hän oli keskellä vanhempainsa ja sisarustensa piiriä; ja yhtäkkiä heidän kasvonsa muuttuivat; he käyttäytyivät kuin mielettömät. — Hän istui rauhassa lukemassa ja tunsi, että jokin näkymätön oli hänen ympärillään. Hän tahtoi paeta, mutta tunsi olevansa sidottu. Hän tahtoi huutaa, hänellä oli kapula suussa. Hänen kurkkuaan kuristi ilkeästi, niinkuin mikä olisi käärinyt kätensä hänen kaulaansa. Hän heräsi melkein tukehtumaisillaan, hänen hampaansa kalisivat ja hän vapisi vielä kauan herättyään; hän ei ollut mitenkään päästä kauhustaan.

Huone, jossa hän nukkui, oli pieni, ikkunaton ja

← Page-131 p.132 Page-133 →