Jean-Christophe I

tähden, tempaisi äiti ne häneltä eikä vastannut, vaan lukitsi ne erääseen laatikkoon, josta poika ei voinut niitä saada. Christophe tuli ylen uteliaaksi ja ahdisteli äitiä kysymyksillä. Viimein äiti sanoi, että ne olivat pikkuveikon, joka oli kuollut ennen kuin Christophe oli maailmaan tullut. Christophe joutui hyvin ymmälleen: hän ei ollut koskaan kuullut siitä veikosta puhuttavan. Hän oli hetken vaiti, mutta sitten tahtoi hän tietää lisää. Äiti näytti tulleen hajamieliseksi; hän vastasi kuitenkin, että veikon nimi oli ollut Christophe, niinkuin hänenkin, mutta hän oli ollut kiltimpi. Christophe kyseli lisää; mutta äitiä ei haluttanut vastata. Hän sanoi ainoastaan, että veikko oli taivaassa ja rukoili siellä heidän kaikkien puolesta. Enempää ei Christophe saanut hänestä lähtemään; äiti käski hänen olla hiljaa ja antaa hänen tehdä työtään. Hän näytti tosiaan painuvan hartaasti ompelemaan; mutta hän näytti huolestuneelta eikä katsonut ylös. Mutta jonkun ajan päästä vilkaisi äiti

← Page-135 p.136 Page-137 →