Jean-Christophe I

tuli sisään hänen istuessaan pianon edessä. Melchior sai karkealla äänellään pojan suorastaan hypähtämään pelosta. Christophe luuli olevansa syyllinen ja kohotti heti kätensä korvainsa suojaksi, säästääkseen niitä julmilta puusteilta. Mutta Melchior ei torunutkaan, kummallista kyllä; hän oli hyvällä tuulella, hän nauroi.

--- Onko se sinusta mieleistä, naskali? kysyi hän taputtaen häntä ystävällisesti olkapäälle. Tahdotko, että opetan sinua soittamaan?

Sepä kysymys!… Christophe mutisi hurmaantuneena, että hän tahtoi. He asettuivat nyt pianon ääreen kahden, Christophe tällä kertaa paksuista kirjoista ladotun pinon päälle; ja sangen tarkkaavaisena otti hän nyt ensimäisen tuntinsa. Hän oppi aluksi, että noilla hurisevilla hengillä oli kullakin oma nimensä, omituiset kiinalaiskuosiset nimet, sillä niissä oli ainoastaan yksi tavu tai pelkästään yksi ainoa kirjain. Christophe kummastui, hän oli kuvitellut aivan

← Page-153 p.154 Page-155 →