Jean-Christophe I

Siihen hän kuitenkin mukautui; sillä se ei ollut ikävää, ja hän suorastaan hämmästyi, miten kärsivällinen isä oli. Melchior ei yhtään väsynyt. Hän antoi Christophen alkaa kymmenisen kertaa saman palasen. Christophe ei ymmärtänyt, miten isä otti nähdäkseen sellaista vaivaa: isä rakasti häntä? Oi, miten hän oli hyvä! Lapsi teki työtä kiitollisuudesta paisuvin sydämin.

Hän ei olisi ollut niin taipuisa, jos olisi tiennyt, mitä opettajan päässä pyöri.

Siitä päivästä alkaen otti Melchior Christophen aina mukaansa erään naapurin luo, jonka kotona pidettiin kolme kertaa viikossa kamarimusiikki-illatsuja. Melchior soitti siellä ensimäistä viulua, Jean-Michel selloa. Sitäpaitsi oli siellä eräs pankkivirkamies ja muuan Schillerstrassen varrella asuva vanha kelloseppä. Joskus tuli lisäksi apteekkari huiluineen. Kokoonnuttiin kello viisi, ja soitettiin kello yhdeksään saakka. Joka kappaleen loputtua hörpittiin olutta. Tuttavia tuli ja meni, he

← Page-155 p.156 Page-157 →