Jean-Christophe I

kuuntelivat sanaakaan virkkamatta, seisten seinää vasten, nyökyttäen päätänsä, polkien tahtia jalallaan ja täyttäen huoneen tupakansavulla. Käännettiin lehti toisensa jälkeen, kappaleet seurasivat toisiaan, eivätkä uutterat soittajat väsyneet. He eivät puhelleet, he istuivat ylen jännitettyinä, otsa rypyssä, hörähtäen ilosta silloin tällöin, kykenemättä ilmaisemaan saneilla jonkun kappaleen kauneutta tai sitä aina tuntemattakaan. He eivät soittaneet aivan oikein eivätkä hyvässä tahdissa; mutta he eivät rynnänneet koskaan tolalta, vaan seurasivat uskollisesti kaikkia merkittyjä vivahduksia. Heillä oli tuollainen musiikkikätevyys, joka tyytyy vähään; keskinkertainen täydellisyys, jota tavataan maailman musikaalisimmaksi sanotussa rodussa niin runsaasti. Heidän makunsa oli sitäpaitsi ahnas, eikä välittänyt liioin ravinnon laadusta, kunhan sitä vain oli runsaasti: vankka ruokahalu, josta kaikki musiikki on hyvää, jos se vain on voimakasta, — joka ei eroittele

← Page-156 p.157 Page-158 →