Jean-Christophe I

olen pitänyt sinusta siitä asti kuin sinuun tutustuin. Ja mikä on tehty, on tehty, eikä auta taakse katsominen: täytyy ainoastaan täyttää velvollisuutensa, täyttää kunniallisesti.

Ukko kääntyi ja istahti jälleen, ja virkkoi sitten juhlallisesti, niinkuin ainakin mietelmiään lausuessaan:

--- Pääasia elämässä on täyttää velvollisuutensa.

Hän odotti vastaväitteitä, sylkäisi tuleen; mutta kun ei enempää äiti kuin lapsikaan inttäneet mitään, halusi hän jatkaa, — ja vaikeni.

He eivät nyt puhuneet sanaakaan. Sekä Jean-Michel uunin ääressä että Louisa, joka istui sängyssään, olivat vaipuneet suruisiin unelmiin. Vanhus ajatteli kuitenkin katkerin mielin poikansa avioliittoa, vaikka hän oli vakuuttanutkin toisin. Myöskin Louisa mietti sitä ja syytti siitä itseään, vaikkei saattanut moittia itseään mistään.

Louisa oli ollut palvelijatar, kun hän kaikkien ja

← Page-18 p.19 Page-20 →