Jean-Christophe I

hellyyskin, jota hän kuitenkin ilmaisi enimmäkseen vain äkäilyllä. Kukaan ei voinut ymmärtää, mikä oli saanut Melchiorin menemään tällaisiin naimisiin, — kaikkein vähimmin Melchior itse. Siihen ei ollut varmaankaan syynä Louisan kauneus. Hänessä ei ollut mitään viehättävää: hän oli pienikokoinen, kalpeahko ja hintelä; omituinen vastakohta Melchiorille ja hänen isälleen, jotka kumpikin olivat pitkiä ja hartiakkaita miehiä, oikeita jättiläisiä, joilla oli punainen naama ja vankat nyrkit, hyvä ruokahalu, janoinen kurkku ja suuri taipumus nauruun ja mekastamiseen. Näytti kuin olisi heidän läsnäolonsa voinut hänet suorastaan musertaa; häntä tuskin huomasi heidän seurassaan, ja hän itse koettikin painua silloin ikäänkuin näkymättömiin. Jos Melchior olisi ollut hellätunteinen mies, olisi saattanut luulla, että hän oli pitänyt Louisan kilttiä luonnetta kaikkia muita avuja parempana; mutta hän oli niin turhamainen kuin suinkin olla saattaa. Avioliitto tuntui

← Page-20 p.21 Page-22 →