--- Oletko sinä tehnyt muitakin lauluja? Ehkä ne olisivat minusta parempia.

Christophe ajatteli tosiaan, että hänen muut laulunsa tekisivät kenties
paremman vaikutuksen kuin ensimäinen; ja hän lauloi ne enolle kaikki.
Gottfried ei virkkanut ensin mitään; hän odotti, kunnes ne loppuivat.
Sitten hän pudisti päätänsä ja sanoi aivan vakuutettuna:

--- Nämä olivat vielä rumempia.

Christophe puri huulensa yhteen, ja hänen leukansa vapisi: hän oli purskahtaa itkuun. Gottfried itsekin oli aivan järkyttynyt ja väitti edelleen:

--- Miten rumaa! rumaa!

Christophe huudahti kyyneliin tukahtuvalla äänellä:

--- Mutta miksi sinä sanot, että se on rumaa?

Gottfried katsoi häneen rehellisin silmin:

--- Miksikö?… En tiedä… Odotapas… Se on rumaa…