Jean-Christophe I

Ensiksikin sen tähden, että se on typerää… Niin, sitä se on… Se on typerää, siinä ei ole minkäänlaista ajatusta… Niin juuri. Kun sinä nämä kirjoitit, ei sinulla ollut mitään sanomista. Miksi sinä ne siis kirjoitit?

--- En tiedä, vastasi Christophe valittavalla äänellä. Minä tahdoin kirjoittaa jonkin kauniin pätkän.

--- Kas niin! Sinä kirjoitit ainoastaan kirjoittaaksesi. Sinä kirjoitit sitä varten, että olisit suuri säveltäjä, että sinua ihailtaisiin. Sinä olit ylpeä, olet valehdellut; ja siitä sait rangaistuksen. Näetkös, ihminen saa aina rangaistuksen, kun on musiikissa ylpeä ja valehtelee. Musiikki tahtoo olla vaatimaton ja rehellinen. Mitä se muuten olisi? Törkeyttä, herjausta Jumalaa vastaan, joka on meille lahjoittanut suloisen laulun sitä varten, että puhuisimme sillä totta ja kunniallisesti.

Hän huomasi pojan harmin ja tahtoi hyväillä häntä; mutta Christophe kääntyi vihoissaan häneen selin; ja monta päivää mökötti hän enolle. Hän vihasi

← Page-239 p.240 Page-241 →