Jean-Christophe I

Gottfriediä. — Mutta kuinka hän itselleen vakuuttikin: "Hän on aasi! Hän ei ymmärrä mitään. Isoisä, joka on paljon älykkäämpi kuin hän, pitää minun laulujani erinomaisina"; — sielunsa syvyydessä tiesi hän kuitenkin, että eno oli oikeassa; ja Gottfriedin sanat syöpyivät syvälle hänen sydämeensä: hän häpesi, että oli valehdellut.

Ja vaikka hän itsepäisesti kantoi enolle kaunaa, ajatteli hän nykyään alinomaa häntä, kun ryhtyi kirjoittamaan sävellyksiään; ja usein repi hän tehdyn kappaleiksi, ajatellen häpeissään, mitä Gottfried siitä sanoisi. Jos hän ei totellut sisäistä ääntään, vaan kirjoitti sellaista, jota hän ei tuntenut aivan rehelliseksi, pisti hän työnsä huolellisesti enolta piiloon; hän kammoi itsekseen enon arvostelua, ja hän oli ylen onnellinen, kun Gottfried sanoi eräästä hänen kappaleestaan vain: "Tämä ei ole kovinkaan ruma… Minä pidän tästä."

Joskus teki hän kostaakseen enolle aika kujeen, soitti

← Page-240 p.241 Page-242 →