Jean-Christophe I

viimemainittu alkoi lausua hänen kirjoitettavakseen jotain, josta hän ei ymmärtänyt mitään, koska hänelle tuotti suunnattoman vaivan jo sanainkin piirtäminen, sillä Melchior huusi hänen korvaansa ja vanhus laususkeli hänelle niin mahtipontisella tavalla, ettei Christophe, jota sanojen kaiku häiritsi, edes koettanutkaan ymmärtää niiden sisältöä. Vanhus oli aivan yhtä järkytetty. Hän ei osannut istua paikallaan, vaan käveli edestakaisin huoneessa, ja matki kasvojensa eleillä tekstin tunnelmia; mutta vähän väliä hän tuli katselemaan pojan kirjoitusta; Christophe, joka joutui aivan päästä pyörälle, kun nuo kaksi isoine päineen kurkistelivat hänen olkansa takaa, voi enää tuskin pitää kynää kädessään; hän ponnisteli kieli suusta ulkona, hänen silmissään vilisi ja hän veti liikoja kirjaimen-alkuja tai tuhrasi kaiken jo kirjoitetun; — Melchior ärjyi; Jean-Michel kuohui; — ja nyt täytyi alkaa koko kirjoitettava alusta, ja sitten taas alusta; ja kun hän viimeinkin luuli

← Page-244 p.245 Page-246 →