Jean-Christophe I

kiinni isoisän pitkäntakin helmaan ja kestitsi potkuilla kaikkia, jotka uskalsivat häntä lähestyä. Lopulta sai hän kauhean itkukohtauksen ja hänet täytyi jättää rauhaan.

Juuri silloin saapui muuan upseeri ilmoittamaan, että suurherttua toivoi taiteilijoita aitioonsa; kuinka voi näyttää lasta tällaisessa tilassa? Melchior kirosi kiukusta; ja hänen suuttumuksensa vain kiihdytti Christophen itkua. Lopettaakseen vedenpaisumuksen lupasi isoisä Christophelle naulan suklaata, jos hän vaikenisi; ja Christophe, joka oli herkkusuu, lakkasi silloin heti, nieli kyyneleensä ja antoi viedä itsensä; mutta hänelle täytyikin sitä ennen juhlallisesti vannoa, ettei häntä puijattaisi eikä vietäisi enää näyttämölle.

Hoviaition takana olevassa pikku salissa työnnettiin Christophe juhlapukuisen herran eteen, jolla oli doggin naama, pörhöttävät viikset ja lyhyt, suippo leukaparta; muuten oli hän pienikokoinen, punertava ja lihavahko; hän puhutteli Christophea hiukan kiusoittelevan

← Page-262 p.263 Page-264 →