Jean-Christophe I

Christophe vastasi rajusti, että hän sitä tahtoo. Rangaistukseksi julisti Louisa ottavansa takavarikkoon Christophen namuset. Christophe vastasi katkeroituneena, ettei kenelläkään ollut siihen oikeutta, että rasia oli hänen, juuri hänen: kukaan ei siihen koskisi. Hän sai korvapuustin, hänet valtasi raivonpuuska, hän tempaisi rasian äidin käsistä, heitti sen maahan ja tallasi sen siruiksi. Hänelle annettiin vitsaa, hänet vietiin makuukoppiin, riisuttiin ja pantiin vuoteeseen.

Illan kuluessa kuuli hän vanhempiensa syövän ystäviensä kanssa hienoa illallista, joka oli varustettu konsertin kunniaksi. Hän oli haljeta raivosta ajatellessaan sellaista vääryyttä. Muut nauroivat ääneensä ja kilistivät lasejansa. Kutsuvieraille oli sanottu, että pikkuinen oli väsynyt; eikä kukaan hänestä välittänyt mitään. Mutta illallisen jälkeen, kun vieraat hyvästelivät, kuuli Christophe jonkun tulevan laahaavin

← Page-269 p.270 Page-271 →