Jean-Christophe I

tarkasteli sitä. Noidan osa oli unohdettu, ja hän huvitteli nyt itseään kääntämällä sirkka-parkaa seljälleen ja nauroi kohti kurkkua sen kummallisille ruumiinliikkeille.

Hän keksi myöskin sitoa taikasauvaansa vanhan nuoranpätkän, ja nyt heitteli hän sitä vakavana jokeen, odottaen kalan tulevan nykimään. Kyllä hän tiesi, ettei kalojen ole tapa tulla nielemään koukkua, jossa ei ole syöttiä; mutta hän ajatteli, että ne kerran kuitenkin, hänen vuoksensa voisivat tehdä poikkeuksen säännöstä; ja hänen vahva luottamuksensa kasvoi niin suureksi, että hän onki piiskalla kadulla tie-rummun kivien raosta. Hän veti silloin tällöin piiskansa ylös, kuvitellen järkytettynä, että siima oli tosiaan tällä kertaa raskaampi ja että hän nostaisi sieltä aarteen, aivan kuin eräässä ukin kertomassa sadussa tapahtui…

Keskellä kaikkia näitä leikkejä tuli hänelle vähän väliä omituisia unen ja täydellisen unohtumisen hetkiä.

← Page-47 p.48 Page-49 →