Jean-Christophe I

on parempi kuin viha", — tai: "Kunnia on kalliimpi elämää", — taikka: "Parempi on olla hyvä kuin paha"; ilmaisumuoto oli vain paljoa sekavampi kuin näissä lauselmissa. Vanhus ei peljännyt nuoren kuuntelijansa arvostelua, vaan antautui huoletta tavallisen mahtipontisuutensa valtaan; hän ei arastellut toistaa samoja sanoja, eikä katkaista ajatusta, tahi puhua, milloin hän oikein sekautui esitelmissään, mitä vain päähän pisti, täyttääkseen ajatuksensa aukkoja. Ja antaakseen sanoilleen enemmän voimaa, vahvisti hän niitä kädenliikkeillä, jotka eivät ollenkaan sopineet sisältöön. Poikanen kuunteli hyvin kunnioittavasti; ja hän ajatteli, että ukki oli kyllä hyvin kaunosanainen, mutta hiukan ikävä.

Kumpikin juttelivat he hyvin usein satumaista tarinaa korsikalaisesta valloittajasta, joka oli voittanut koko Europan. Isoisä oli tuntenut hänet. Hän oli melkeinpä taistellut häntä vastaan. Mutta hän oli mies

← Page-52 p.53 Page-54 →