Jean-Christophe I

sankarin ihmeellisestä ratsuriennosta halki maailman. Hän näki hänet valtavain kansain seuraamana, jotka huusivat ilmi rakkauden riemuaan ja ryntäsivät yhden ainoan viittauksen häneltä saatuaan kuin hirmumyrsky aina pakenevain vihollisten kimppuun. Se oli kuin satua. Isoisä lisäsi siihen hiukan omiaan, kaunistaakseen tarinaa; sankari valloitti Espanjan ja melkein koko Englannin, jota hän ei voinut kärsiä.

Sattui kuitenkin, että Krafftin ukko sekoitti haltioituneihin kuvauksiinsa sopimattomia sadatuksia sankariaan vastaan. Isänmaanystävä heräsi hänessä, ehkäpä enemmän puhuttaessa keisarin tappioista kuin Jenan taistelusta. Hän keskeytti tarinansa, heristi nyrkkiään virtaa kohti, sylki halveksivasti ja lasketti yleväsanaisia parjauksia, — halvempiin ei hän olisi alentunut. — Hän kutsui keisaria nimillä: kunnoton, villipeto, moraaliton mies. Mutta jos tämän sanankäyttelyn tarkoitus oli antaa oikeudentunnolle

← Page-54 p.55 Page-56 →