Jean-Christophe I

"Miten hän näyttää häijyltä; varmaan he vihaavat toisiaan. Miten hän mullistelee silmiään, noin hänellä on suu ammollaan! Hän sylki minua vasten naamaa kiukuissaan. Hyvä Jumala, varmaan hän lyö ukin kuoliaaksi…"

Rattaat pysähtyivät. Isäntä sanoi: "Nyt olette perillä." Veriviholliset puristivat toistensa kättä. Isoisä laskeusi ensin alas rattailta. Isäntä antoi hänelle pikku pojan alas maahan. Hevonen sai lätkyn piiskasta. Rattaat lähtivät vierimään pois, ja oltiin pienen vuorenalustien päässä, lähellä Rheinin rantaa. Aurinko vaipui viljapeltoihin. Polku kiemurteli melkein virran äyrästä pitkin. Rehevä ja pehmyt ruoho taipui suhahdellen jalkain alla. Leppien lehvät riippuivat veden kalvon yllä, rungot puoliväliin vedessä. Hyttysparvi hyrräsi. Venhe liukui äänettömästi ohitse, leveissä pyörteissä kiertävän virran rauhallisesti viemänä. Laineet imeskelivät piilipuiden oksia hiljaisin, maiskahtavin

← Page-64 p.65 Page-66 →