Jean-Christophe I

soittajaansa julmalla äänellä solkaten. Herttuaa se huvitti; mutta asianomaiset taiteilijat kantoivat hänelle siitä kaunaa. Jean-Michel häpesi hairahdustaan ja meni toiseen äärimmäisyyteen, koetellen hetkistä myöhemmin sovittaa heitä liiallisella kohteliaisuudella. Mutta ensimäisessä tilaisuudessa purkausi hänen hillittömyytensä jälleen kahta rajumpana ilmi; ja tuo suunnaton ärtyisyys lisääntyi iän mukana, tehden lopuksi hänen asemansa sangen vaikeaksi. Hän huomasi sen itsekin; ja kun hän eräänä päivänä oli raivon puuskallaan saanut koko orkesterin tekemään lakon, jätti hän erohakemuksensa. Hän toivoi, ettei siihen tahdottaisi hänen entisten ansioittensa vuoksi suostua, vaan että häntä pyydettäisiin jäämään; mutta siten ei käynytkään; ja kun hän oli liian ylpeä peruuttaakseen hakemuksensa, niin hän poistui, epätoivoissaan ja syytellen ihmisten kiittämättömyyttä.

Tästä alkaen ei hän tiennyt, miten saada päivänsä

← Page-73 p.74 Page-75 →