Jean-Christophe I

kulumaan. Hän oli yli seitsemänkymmenen ikäinen, mutta vielä sangen voimakas; ja hän jatkoi työtä ja samosi kaupunkia aamusta iltaan, antaen tunteja, pitäen puheita, saarnaten aatteitaan ja sekautuen kaikenlaisiin asioihin. Hän oli kekseliäs ja löysi monenmoiset keinot aikansa ratoksi: hän alkoi korjata vanhoja soittokoneita; hän mietti, kokeili ja keksikin niihin joskus parannuksia. Hän myöskin sävelsi, tai paremmin sanoen, koetti säveltää. Hänen kynästään oli ennen muinoin lähtenyt muuan Missa solennis, josta hän usein puhui ja joka oli perheen ylpeys. Sen luominen oli tuottanut hänelle niin suurta vaivaa, että hän oli vähällä saada sitä kirjoittaessaan verensyöksyn. Hän koetti vakuuttaa itselleen, että se oli nerontuote; mutta hän tiesi hyvin, miten henkisesti tyhjänä hän oli sen sepittänyt; eikä hän enää tohtinut katsella käsikirjoitustaan, sillä joka kerta, kun hän sen näki, huomasi hän omiksi luulemissaan kohdissa palasia muilta säveltäjiltä, katkelmia, jotka hän

← Page-74 p.75 Page-76 →