Jean-Christophe I

oli kovalla tahdonponnistuksella vaivalloisesti juottanut yhteen. Se oli hänelle suuren surun aihe. Joskus sai hän päähänsä aatteita, jotka tuntuivat hänestä nerokkailta. Hän juoksi innosta vavisten pöydän ääreen: oliko tämä vihdoinkin inspiratsioonia? — Mutta tuskin oli hänellä kynä kädessä, niin hän huomasi jälleen olevansa yksin, keskellä syvää hiljaisuutta; eikä kaikista ponnistuksista, joilla hän koetti loihtia ilmi äskeisiä ääniä, ollut muuta tulosta kuin että hän kuuli Mendelssohnin tai Brahmsin tuttuja säveleitä.

George Sand kirjoittaa: "On onnettomia neroja, joilla ei ole ilmaisutaitoa; he vievät kaikki tuntemattomat tuumansa mukanaan hautaansa, kuten sanoo tuollaisten kuulujen mykkien tai änkyttäväin suuren perheen jäsen, Geoffroy Saint-Hilaire." — Vanha Jean-Michel kuului tuohon perheeseen. Hänen ei onnistunut ilmaista ajatuksiaan paremmin sävelillä kuin sanoillakaan; ja kuitenkin kuvitteli hän aina vain

← Page-75 p.76 Page-77 →