Jean-Christophe I

alakuloisemmaksi. Hän kosti siten, että panetteli kapakkatoveriensa kanssa kilpailijoitaan. Hassussa ylpeydessään oli hän uskonut pääsevänsä isänsä jälkeen orkesterin johtajaksi: siihen paikkaan nimitettiin toinen. Hän kuvitteli olevansa vainottu ja tekeytyi väärin ymmärretyksi neroksi. Vanhan Krafftin tähden annettiin hänen pitää paikkansa viulunsoittajana orkesterissa; mutta hän menetti vähitellen kaikki tuntinsa kaupungilla. Ja jos isku haavoitti pahoin hänen itserakkauttaan, oli se sitäkin tuntuvampi hänen kukkarolleen. Kaikenlaisten onnettomuuksien vuoksi olivat taloustulot viime vuosina suuresti vähentyneet. Oikeasta yltäkylläisestä asemasta oli koti joutunut rahahuoliin, jotka lisääntyivät päivä päivältä. Melchior ei tahtonut sitä huomata; hän ei säästänyt kolikkoakaan puvuissaan tai huvituksissaan.

Hän ei ollut luonteeltaan paha, vaan puolihyvä mies, seikka, joka on ehkä vieläkin hullumpaa: heikko, jolla ei

← Page-80 p.81 Page-82 →