Jean-Christophe I

vaimolleen joka vuosi uuden lapsen, välittämättä lainkaan, miten niille kerran kävisi. Kaksi niistä oli kuollut varhain. Kaksi eloon jäänyttä olivat kolmen ja neljän vuoden ikäiset. Melchior ei heistä huolehtinut rahtuakaan. Kun Louisan täytyi lähteä kaupungille, uskoi hän ne nyt kuusi-vuotiaan Christophen hoitoon.

Se oli Christophelle kova asia, sillä hänen täytyi tämän velvollisuuden vuoksi luopua hupaisista iltapäivistään ulkona luonnossa. Mutta hän oli ylpeä siitä, että häntä kohdeltiin kuin aikuista ihmistä, ja hän täytti tehtävänsä vakavasti. Hän koetti huvittaa pienempiä parhaansa mukaan, näyttäen heille omia leikkejään; ja hän oppi puhumaan heille sillä tavoin kuin oli kuullut äidinkin sokertavan pikku vauvan kanssa. Tai hän kanteli heitä sylissään, toista toisensa jälkeen, kuten oli nähnyt äidin kantelevan; hän horjahteli moisen painon alla, puri hammasta ja painoi kaikin voimin pikkuveikkoa rintaansa vasten, ettei olisi lasta

← Page-82 p.83 Page-84 →