Jean-Christophe I

arasteli kauheasti mennä sinne sisään yksin. Muuan lakeija seisoskeli joutilaana porttikäytävässä; hän pysäytti pojan ja kysyi häneltä suojelevalla äänellä, mitä varten hän tänne oli tullut. Christophe änkytteli punastuen, että hän oli tullut hakemaan "rouva Krafftia", niinkuin häntä oli neuvottu kysymään.

--- Rouva Krafftia? Mitä sinulla on rouva Krafftille asiaa? — matki pikentti, korostaen pilkallisesti sanaa: rouva. — Onko hän äitisi? Mene tuonne ylös. Siellä näet Louisan, keittiössä, käytävän päässä.

Christophe punastui kahta kauheammin ja meni; häntä hävetti, että outo ihminen oli sanonut hänen äitiään tuttavallisesti Louisaksi; hän tunsi olevansa nöyryytetty; hän olisi tahtonut paeta, juosta rakkaan virtansa rannalle, lehtojensa kätköön, jossa hän sepitteli tarinoitaan.

Keittiössä hän joutui keskelle muuta palvelijaparvea; se alkoi hälistä hänet nähdessään. Kauimpana hellan

← Page-86 p.87 Page-88 →