Jean-Christophe I

kunnioittavasti. Pojan sydän paisui ylpeydestä, kun hän näki, miten suuressa arvossa hänen äitiään pidettiin ja mitä osaa hän esitti tässä kauniissa huoneessa, joka oli koristettu komeilla kullan- ja vaskenkiiltävillä keittoastioilla.

Yhtäkkiä kaikki vaikenivat. Ovi aukesi. Muuan vallasnainen tuli sisään, kahisten jäykissä vaatteissa. Hän vilkaisi ikäänkuin epäilevästi ympärilleen; hän ei ollut enää nuori; hänellä oli vaalea, leveähihainen puku; hän piteli laahustintaan kädessään, ettei olisi koskettanut mihinkään keittiössä. Se ei estänyt häntä kuitenkaan tulemasta hellan ääreen, katselemasta ruokia, jopa niitä maistelemastakin. Kun hän kohotti hiukan kättään, valahti hiha alas ja jätti käsivarren paljaaksi kyynärpäähän asti; sitä Christophe piti rumana ja sopimattomana. Miten kuivalla ja tylyllä äänellä hän puhui Louisalle! Ja kuinka nöyrästi Louisa hänelle vastasi! Siitä Christophe aivan tyrmistyi. Hän kätkeysi

← Page-88 p.89 Page-90 →