Jean-Christophe I

nurkkaansa, ettei häntä olisi huomattu; mutta se ei auttanut. Vallasnainen kysyi, kuka tuo pikku poika oli; Louisa tuli ottamaan poikaa näyttääkseen häntä; hän tarttui Christophea käteen ja esti häntä peittämästä kasvojaan; ja vaikka Christophen teki kovin mieli pinnistellä vastaan ja juosta karkuun, tunsi hän vaistomaisesti, että nyt ei sopinut vastustella. Rouva näki lapsen peljästyneet eleet; ja hänen ensimäinen, aivan äidillinen tunteensa vaati häntä hymyilemään lempeästi pojalle. Mutta hän tekeytyi kohta jälleen ylhäisen ja alentuvaisen näköiseksi ja teki Christophelle kysymyksiä, jotka koskivat hänen kilttiyttään ja jumalanpelkoaan; niihin ei Christophe vastannut mitään. Myöskin tarkasteli rouva, miten Christophen vaatteet sopivat; ja Louisa kiirehti hänelle näyttämään, että ne olivat erinomaiset; ja hän veti Christophen jakkua helmasta, ryppyjä siitä oikaistakseen, niin kovasti, että Christophen teki mieli huutaa, sillä hänen

← Page-89 p.90 Page-91 →