Jean-Christophe I

kurkkuaan kuristi. Hän ei ymmärtänyt, minkä tähden äiti vierasta naista kiitteli.

Rouva otti Christophea kädestä ja sanoi vievänsä hänet lastensa luokse. Christophe loi epätoivoisen katseen äitiinsä; mutta äiti hymyili emännälleen niin alamaisesti, että Christophe näki, ettei hänellä ollut äidiltä mitään apua toivomista; ja niinpä seurasi hän opastaan kuin lammas teurastuspenkille.

He tulivat puutarhaan, jossa oli kaksi jörön näköistä lasta, toinen poika, toinen tyttö, suunnilleen Christophen ikäisiä; mikäli tuntui, olivat he nyt kovin ikävällä tuulella. Christophen saapuminen oli heille vaihtelua. He lähestyivät tarkastelemaan tulokasta. Christophe, jonka rouva oli jättänyt lasten pariin, seisoi keskellä hiekkakäytävää paikallaan, uskaltamatta nostaa katsettaan maasta. Toiset lapset seisoivat niinikään liikkumatta, jonkun askeleen päässä hänestä ja tarkastelivat häntä kiireestä kantapäähän, nykivät

← Page-90 p.91 Page-92 →