Jean-Christophe I

Hänestä tuntui kuin olisi jääpiikki työntynyt hänen sydämeensä.

Rikkaiden lapset koettivat nyt keksiä hänen vaikenemisensa rohkaisemina jotain keinoa kiusatakseen huvikseen tuota köyhää parkaa, jota kohtaan he yhtäkkiä alkoivat tuntea sellaista julmaa ja järjetöntä vastenmielisyyttä kuin lasten on tavallista. Varsinkin tyttö oli väsymätön. Hän huomasi, että Christophen oli vaikea juosta liian ahtaassa puvussaan; ja hän keksi nyt aivan perinpohjaisen harkitun huvin, nimittäin hyppäyttää hänellä estejuoksua. Rakennettiin aitaus lastenpenkeistä ja käskettiin Christophea hyppäämään sen ylitse. Poika-parka ei uskaltanut sanoa, mikä häntä esti hyppäämästä; hän ponnisti kaikki voimansa, ryntäsi ja putosi nenälleen. Hän kuuli toisten riemunaurun. Hänen täytyi koettaa uudestaan. Kyyneleet silmissä hän teki epätoivoisen ponnistuksen, ja tällä kertaa hänen onnistui hypätä esteen ylitse. Mutta siihen eivät hänen

← Page-93 p.94 Page-95 →